Miksi vuorovaikutuksesta puhutaan nyt paljon?

Työpaikkailmoituksissa vilahtaa usein sana "Odotamme sinulta hyviä vuorovaikutustaitoja". Miksi tänä päivänä on niin tärkeä kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen? Mitä käytännössä meidän pitää osata, jotta olemme kyvykkäitä vuorovaikuttajia? 

Hiljattain on alettu puhumaan vuorovaikutuksen tai sen puutteen vaikutuksesta työhyvinvointiin. Muun muassa Jyväskylän yliopistosta Mikkola ja Valo haluavat romuttaa käsityksemme yksilön suuresta vastuusta omaan työhyvinvointiinsa. Sen sijaan he kehoittavat kääntämään katseensa yhteisöön ja toimiviin vuorovaikutustaitoihin. Myöskään Toimiva vuorovaikutus -teoksen tekijät Talvio eikä Klemola usko "huonoihin kemioihin", joka määrittäisi vuorovaikutuksen laadun. Synnynnäistä ja suhtkoht muuttumatonta on ainoastaan temperamenttimme, joka näkyy käyttäytymisessämme. Vuorovaikutus perustuu kirjoittajien sanojen mukaan aitoon tahtoon kunnioittaa ja arvostaa muita. 

Vuorovaikutus on tiivistetty Wikipediassa näin: "Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. - - Suomen kielen sana vuorovaikutus kuvaa myös hyvin kahden tai useamman ihmisen välistä vastavuoroista viestintää, dialogia." 

Uskoisin, että työnhakuilmoituksissa haetaan tyyppiä hyvillä vuorovaikutustaidoilla, koska tälläinen tyyppi ei aiheuta ristiriitoja, eli työryhmän dynamiikka on hyvä ja yritys menestyy. Olemme kenties vihdoin alkaneet tajuta ja hyväksyä sen tosiasian, että ihminen on kokonaisuus ja että tunteemme vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja sanomaamme. Halusimme sitä tai emme. 

Todennäköisesti moni työpaikan ristiriidoista olisi vältettävissä paremmalla vuorovaikutuksella, joka mahdollistuu omien tunteiden ja käyttäytymismallien tunnistamisen avulla. Meillä on kuitenkin pahoja puutteita tunteiden ymmärtämisessä, koska talvisodan hengessä mikään ei saa tuntua miltään ja jos tuntuu, niin sitä ei missään tapauksessa saa näyttää muille, etenkään työpaikalla. 

"Pelkäämme epäonnistumista, kasvojemme menetetystä, ulkopuolisuutta, kuolemaa, jonkin tärkeän menetystä."

Tunteet ovat perustavanlaatuinen osa meitä jokaista, sillä tunteiden avulla olemme ylipäätänsä selvinneet petojen kynsistä muinaisina aikakausina. Pelästyminen sai meissä adrenaliinin virtaamaan ja pinkaisimme karkuun tuntematta hengästymistä. Rakkaus saa meidät jatkamaan sukua ja huolehtimaan jälkimmäisistämme. 

Pelko on voimakas tunne, joka saa meidät toimimaan nopeasti. Pelkoja on monenlaista. Pelkäämme epäonnistumista, kasvojemme menetetystä, ulkopuolisuutta, kuolemaa, jonkin tärkeän menetystä. Emme kuitenkaan monestikaan tunnista näitä tunteita itsessämme, vaan puhumme ahdistuksesta, vittuuntumisesta ja pahasta olosta. Näiden edellä mainittujen tunteiden taustalta löytyy hyvin usein jokin pelkomme, joka saa meidät voimaan pahoin. 

Miten pelot vaikuttavat vuorovaikutukseemme? Saatamme olla toisen silmissä hankalia, sisäänpäin kääntyneitä, vittumaisia, epävarmoja, ärsyttäviä tai aikaan saamattomia. Epävarmana ihmisenä minä käytän paljon sanoja kuten "varmaan", "ehkä" ja "vähän", jotta en lupaa mitään, mitä en voi pitää. Näitä sanoja viljelemällä vain vahvistan omaa epävarmuuttani entisestään. Pelkään, että minuun petytään ja menetän kasvoni, jos en voi pitää lupaustani. 

Epävarmuus juontuu todennäköisesti lapsuudesta, kun piti saada kokeista mahdollisimman hyvät numerot, käyttäytyä aina kiltisti. Nyt en voi enää saada kokeista kymppejä, ja olen tajunnut että työelämässä ei voi olla täydellinen, koska suoriutumiseen vaikuttaa myös muut ihmiset. Turvaan selustani, kun en lupaa mitään, joka ei voi onnistua täydellisesti. 

Mitä jos toimisinkin toisin? Olen tunnistanut nyt itsessäni tämän pelon ja myös sen, miten se vaikuttaa käyttäytymiseeni. Tunnistan myös riskin siitä, että vaikutan epäluotettavalta ja epävarmalta, mikä taas ei ole hyvä juttu oman urani kannalta. 

Jos opettelin luottamaan siihen, että saa epäonnistua ilman että maailmani kaatuu tai saisin potkut, voisin vähentää epävarmuussanojen käyttöä ja antaa itsestäni luotettavamman kuvan. Jonkin ajan päästä voisin huomata, että minähän onnistun. 

Lähteet: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovaikutus (hakupäivä 23.3.2021)

https://jyunity.fi/tieteessa/tyouupumuksen-taustalla-voi-olla-ontuva-vuorovaikutus/ (hakupäivä 23.3.2021)

Klemola, U. ja Talvio, M. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Jyväskylä: PS-kustannus.